Viides ja kuudes valtiomahti

Olin ottamassa käyttöön viidennen valtiomahdin käsitteen, mutta sosiaalinen media on jo saanut sellaista määritelmää.

On siis otettava käyttöön vielä kuudeskin! Taide palvelee omalla tavallansa vallankäyttöä, sillä se vaikuttaa hyvin voimakkaasti yleiseen mielipiteeseen. Eritoten kirjallisuus, teatteri- ja elokuvataide ovat merkittävässä asemassa. Verrattuna lehdistöön ja sähköiseen uutisvirtaan on taiteen tuomilla näkemyksillä pysyvämpi asema. Sanomalehdet ovat kertakäyttötavaraa ja samalla tavalla on parhaitenkin toteutettu ajankohtaislähetys televisiossa.

Hyvä kirja ja elokuva säilyttävät arvonsa vuodesta toiseen ja jopa sukupolvesta toiseen. Kirjailijat ja elokuvan tekijät ovat myös työstäneet sanomaansa paljon perusteellisemmin kuin parhaatkaan uutistoimittajat. Mediaa voidaan ohjailla valitettavan tehokkaasti juuri tästä syystä. Uutiset vaihtuvat päivittäin eikä toimittaja jaksa perehtyä läheskään kaikkiin aiheisiin riittävän perusteellisesti. Siksi on erinonomainen asia, että on olemassa kaiken lisäksi vielä kirjallisuus.

Valtiovalta on pahimmillaan tahtonut estää totuuden esille tuomisen. Räikeimpänä esimerkkinä tästä otan esille natsi-Saksan kirjaroviot. Kirjat oli poltettava niiden sisältämien sanojen ja ajatusten vuoksi. Toisinajattelua ei voitu sallia! Silti totuus ei pala tulessakaan. Aina on jäänyt jotain jäljelle siitä, mikä on pyritty tuhoamaan. Kuvamme on viittaus natsiajasta kertovaan tarinaan, missä päähenkilö oli taitava panemaan sanoja peräkkäin ja hänen kertomuksensa jäi elämään kaiken hävityksen jälkeenkin.

Media on kriisiaikanakin valjastettavissa vallankäyttöä palvelemaan, mutta kuin kivenä kengässä jää hiertämään kirjojen ja elokuvien sisältämä ajaton viisaus.

Tänäkin päivänä on olemassa valtioita, missä ei ole sananvapautta. Toisinajattelua ei sallita ja joka yrittää tuoda virallisesta totuudesta poikkeavaa näkemystä kivitetään, teloitetaan muulla tavoin tai suljetaan loppuiäksi kuritushuoneeseen. Me emme asu diktatuurissa ja sen takia uskon, että WinCapitaankin liittyvä virallisesta totuudesta poikkeava näkemys saa vielä paljon kiinnostusta osakseen. Toivottavasti tämä tapahtuu neljän valtiomahdin työn tuloksena, kenties EU:n taholta tulevan tuen ansiosta.

Taide on vahva voima eikä demokraattisessa järjestelmässä sen esille tuomaa totuutta voi kukaan estää. Kulissien takana WinCapitan asiassakin tapahtuu jo niin paljon, että mielestäni vallanpitäjien olisi syytä havahtua ennen kuin toisenlainen todellisuus paljastuu kaikelle kansalle!

Meidän kotoinen mediamme on sortunut yksipuoliseen tiedottamiseen. En voi uskoa sen johtuvan pakottamisesta, sillä meillä on olemassa lehdistön vapaus. Olen hyväuskoinen ja arvelen tämän tiedottamisen tavan johtuvan ennen muuta toimittajien kiireistä ja ennakkoasenteista.

Suomen perustuslain (731/1999) 3 §:ssä säännellään valtiollisten tehtävien jakamisesta.
Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, hallitusvaltaa (toimeenpanovaltaa) käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto ja tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.

Säännös kuvastaa ajatusta vallan kolmijako-opista, jonka kaiketi keskeisimpänä kehittäjänä on pidetty ranskalaista Montesquieu’ta (1689–1755). Vallan kolmijaon tarkoituksena on hajauttaa vallankäyttöä eri tahoille siten, ettei valtaa kerrostu liikaa yhteen paikkaan.

Tuomo Pietiläisen kolumni Helsingin Sanomista liittyen viidenteen valtiomahtiin 16.10.2012:
"Viides valtiomahti lunasti paikkansa."

Kuka vahtii neljättä valtiomahtia eli toimittajia ja tiedotusvälineitä?
Tutkijat ja valistuneet kansalaiset ovat kysyneet tätä jo vuosikymmeniä. Viime viikolla vastaus tuli kuin itsestään: sosiaalinen media korjasi ja kritisoi poikkeuksellisen näyttävästi suomalaisessa valtamediassa julkaistuja uutisia.

Viides valtiomahti lunasti paikkaansa viikolla 41 vuonna 2012 näin:
MTV3 joutui torstaina oikaisemaan verkkouutisissa kerrotun Nazisin-taistelun taisteluksi natsien kanssa. Käännösvirheen lisäksi keskustelijat Twitterissä epäilivät, että toimittaja oli jättänyt lukematta natsismista kertoneen luvun historiankirjasta.
 
Keskiviikkona taas sosiaalisessa mediassa syntyi kriittinen myrsky kissan lentomatkasta: Koillissanomat julkaisi totena otsikon "Kissa lensi joutsenen selässä Posiolla". Uutista siteerasi internetissä heti kahdeksan maakunnallista lehteä ja neljä valtakunnallista mediaa.
Koillissanomien lisäksi ainakin Yle otsikoi lentoretken totena eli ilman viittausta ainoaan lähteeseen, joka on kissan omistajan kertomus.
 
Posiolla tuntemattomat pullajoutsenet kuvittivat molempien iltapäivälehtien uutisia. Iltalehti nosti nettisivulleen myös kissan ja Ilta-Sanomat kuvan kissankäpälästä. Yksikään niistä ei liittynyt alkuperäisen uutiseen, jonka todenperäisyyttä toimitukset eivät kyenneet varmistamaan.
Sosiaalisessa mediassa kysyttiin torstaina myös sen perään, oliko nuori Sofi Oksanen oikeasti ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Ainakin Iltalehden ja MTV3:n uutisten perustella saatoin näin luulla, vaikka asiaa ei pysty varmistamaan Nobel-komiteasta.
 
Kaikki kolme tapausta olivat erilaisia, mutta kertovat samasta asiasta: neljäs valtiomahti jää entistä tehokkaammin kiinni virheistä, heikosta ammattitaidosta, kritiikittömyydestä, kiireestä ja klikkausten tavoittelusta.
 
Näin on käynyt, koska sosiaalinen media antaa kansalaisille mahdollisuuden osallistua toimittamiseen entistä paremmin.
 
Median kannattaa myöntää virheensä välittömästi, sillä välttely ja peittely vievät uskottavuuden vielä nopeammin. Siitäkin tuli näyttöä viime viime viikolla.
 
Viides valtiomahti on kasvanut vaikuttavaksi voimaksi lainsäädäntövallan, toimenpanovallan, tuomiovallan ja mediavallan jatkeeksi – eikä hetkeäkään liian aikaisin."