Muistaminen ja oikeudenkäynti

Voiko muistikuvia käyttää todisteena oikeudessa?
Helsingin Sanomissa oli juttu tähän aihepiiriin liittyen. Siinä lainattiin muun muassa Kalifornian yliopiston professori Elisabeth Loftuksen ajatuksia. Hän puhui Yhdysvaltain tiedeviikolla siitä, miten ihmiset saadaan muistamaan sellaista, mitä ei ole koskaan tapahtunut.  ”Todellisessa elämässä harhaanjohtavaa informaatiota on joka puolella. Saamme väärää tietoa, kun keskustelemme toisten silminnäkijöiden kanssa, kun meitä kuulustellaan johdattelevasti ja kun seuraamme median raportointia. Kaikki nämä voivat vääristää silminnäkijän muistikuvia", Loftus muistutti.
"Vallitsevan käsityksen mukaan muistin tehtävä on tallentaa todenmukaista tietoa menneistä myöhempää käyttöä varten. Tähän ei usko Duke-yliopiston apulaisprofessori, filosofi ja aivotutkija Felipe de Brigard. Muistot ovat jatkuvasti vääristyneitä ja epätosia, hän sanoo. Miten meillä voi olla tiedonkäsittelyn järjestelmä, joka toimii niin usein huonosti? "Ehkä olemme erehtyneet muistin tehtävästä", de Brigard huomautti Yhdysvaltain tiedeviikolla. De Brigard on päätynyt siihen, että muistin varsinainen tarkoitus ei olekaan muistaa. "Todenmukaisuus ei ole muistin päätavoite. Muisti ei varsinaisesti piittaa siitä", de Brigard sanoi.

Vanhaa totuutta
Tämä Helsingin Sanomien erinomainen artikkeli tuo vanhaa totuutta esille. Freud mainitsi ilmiöstä jo vuonna 1895 kirjeessään kollegalleen Fliessille. Hän käytti muistin ailahtelevuudesta nimitystä nachträglichkeit. Se tarkoittaa ihmiselle ominaista muistojen muokkautumista jälkikäteen. Uudet kokemukset vaikuttavat vanhojen kokemusten muistamiseen.
 
Muistomme eivät ole tarkkoja, eivätkä kirjaimellisesti tosia millään dokumentaarisella tavalla. "Meidän tietoiset autobiografiset muistomme ovat huonomaineisen epäluotettavia", kirjoittaa kirjailija Siri Hustvedt Nuorisopsykoterapiasäätiön kirjassa Ruumis, mieli ja minuus. Muistot eivät ole pysyviä, vaan ne muuttuvat. Tämä hetki muuttaa mennyttä. Mielikuvituksella ja fantasialla on tärkeä rooli muistamisessa. Muistot ovat luovia ja aktiivisia, eivät passiivisia. Wilhelm Wundt kirjoitti kirjassaan Outline of Psychology (1897): "On ilmeistä, ettei käytännöllisesti katsoen mitään selvää rajausta voida vetää mielikuvituksen ja muistikuvien välille...Kaikki muistomme muodostuvatkin mielikuvituksesta ja totuudesta. Muistamisen muuttumiseen vaikuttavat niin tunteemme kuin se, kuinka paljon annamme tilaa mielikuvituksellemme. Yleensä petämme itseämme siinä, missä määrin ne ovat todella koetun kaltaiset."

"Muistot myös lujittuvat tunteiden vaikutuksesta", jatkaa Hustvedt mukaillen psykoanalyysin tieteen auktoriteetteja. Tunteet ympäröivät kaikkia muistoja, pitivätpä ne paikkansa tai eivät. Lisääntyvä neurobiologinen näyttö osoittaa, että aivoissa samat systeemit ovat aktiivisia sekä muistamisessa että kuvittelussa, eikä vain muistellessa vaan myös suunnitellessa tulevaa!
Randy Buckner ja Naniel Carroll kirjoittivat artikkelissaan "Self Projection and the Brain" johtopäätöksenään muun muassa, muistot ovat usein fiktioita. Emme tarkoituksella keksi niitä."Emme valehtele, mutta niiden totuus ei ole dokumentaarista."

Omaa kokemustani käräjiltä
Me ihmiset luulemme muistavamme oikein. Kuitenkin olemme alttiita muistamaan siten kuin meidät ohjataan muistamaan. Ilmiö on tunnettu siis jo toistasataa vuotta. Sigmund Freud kirjoitti näistä käyttäen niistä nimitystä peitemuisto. Muokkaamme muistoja jälkikäteen. Miten hataralla pohjalla ovatkaan ne todisteet, jotka perustuvat muistamiseen! Minulla on siitä omiakin kokemuksia Wincapitaan liittyneenä. Olin matkustanut pitkän matkan Vantaalle ja järjestänyt vapaapäivän todistaakseni käräjäoikeudessa saaneeni merkittäviä tuottoja Klubin sisäisestä lisenssikaupasta.

Syyttäjä yritti muun muassa kysyä, mitä olin ajatellut ja millainen mielikuva minulla oli ollut Klubin tekemästä valuuttakaupasta. Yritin sanoa hänelle, etten voi muistaa millainen mielikuva minulla oli vuosia sitten. Enkä usko, että se vastaisi totuutta, jos hänen mielikseen yrittäisin siitä jotain kertoa. Sitä paitsi olen valaehtoinen todistaja enkä voi ryhtyä puhumaan mitä sattuu. Hän provosoi joko tahattomasti tai tahallaan. Hermostuin hänelle ja sanoin suuttuneena, ettemme taida puhua samaa kieltä. Hän sanoi, että hänen puolestaan voimme puhua vaikka englantia. Arvelen, että ilman omaa pitkää kokemusta alalla, työskentelyä muistamisen sekä mielikuvien kanssa ja sen kanssa, mikä on todellinen muisto ja mikä jälkikäteen ajateltua, olisin saattanut siinä tilanteessa pakon edessä sanoa jotakin sellaista, joka ei olisi ollut paikkansa pitävää. En ollut todellisuudessa aikoinaan aktiivisesti ajatellut kuka tekee ja miten tekee valuttakauppaa. Se kaikki perustui luottamukseen samalla tavalla kuin luotan pankin tai eläkevakuutustani hoitavan yhtiön toimintaan.

Syyttäjä kysyi sitten hyvin provosoivasti, ovatko lisenssit olleet hallussani lapsesta saakka. Olin tullut jo järkiini ja vastasin, että ne ovat tulleet minulle vasta aikuisiällä.

Tilanne käräjillä oli yllättävä. Vaikka olin todistamassa omaksikin edukseni, tilaisuus muuttui todistamisen asemesta ikäväksi kuulusteluksi. Samalla se, mitä varten olin hankkiutunut päiväksi pääkaupunkiseudulle jäi sivuseikaksi. Todisteluni lisenssikaupasta sivuutettiin merkityksettömänä enkä voinut sille mitään, koska tilanne oli kannaltani hyvin painostava. Minusta on hyvin valitettavaa, että sellainen tieto, mikä minullakin oli voitiin tällä tavalla jättää vaille todellista huomiota. Kuulemiseni ei lisännyt kenenkään tietämystä Wincapitan todellisesta luonteesta siitäkään huolimatta, että tiesin lisenssikaupan todellisuudesta varmasti paljon enemmän kuin ennakkoasenteinen syyttäjä tai muu salissa istunut väki. Ihmettelin jälkeenpäin mielessäni, minkä vuoksi tälläisia tilaisuuksia laisinkaan järjestetään.

En varmaankaan ollut ainut, joka sai tällaista kohtelua. Käräjäsali on outo ympäristö kuulusteltavalle tai todistajalle, toisin kuin syyttäjille ja tuomareille. Olen maaperällä, jossa altistun puhumaan puuta-heinää. Haemme siinäkin tilanteessa luonnostaan hyväksyntää joltakin ja keltä muulta sitä voisi odottaa saavansa kuin siltä, jonka kanssa olen niin sanotusti vuoropuhelussa.

Minua manipuloitiin kertomaan asioita tietyllä tavalla. Siten, että kertomukseni vastaisi kuulustelijan tai syyttäjän näkemystä. Tätä lausuntoa saatettiin käyttää todisteena toiminnan rikollisesta luonteesta. Tai ainakin se oli omiaan vahvistamaan sitä mielikuvaa.

Näin tapahtuu rikosten selvittelyssä, vaikka tietoisena pyrkimyksenä onkin totuuden esille kaivaminen. Oman kokemukseni perusteella epäilen metodin toimivuutta!

Siinäkin tapauksessa, että vain pieni osa kuulusteltavista olisi mennyt asetettuun ansaan, niin siitä olisi kertynyt runsaasti raskauttavaa todistusaineistoa. Monet kuulusteltavat tai todistajat ovat oudossa tilanteessa kertoneet, että heitä on huijattu vaikka tosiasiallisesti he eivät ennen kuulustelua tai sen jälkeen niin ole kokeneet. Heitä oli harhautettu puhumaan ja todistamaan jotain, mitä he eivät oikeasti usko todeksi.

Vaikka kuulusteltava tai todistaja myöhemmin peruisi sanansa tarkemmin ajateltuaan ja järkiinsä tultuaan, ei sillä enää olisi merkitystä.  Etenkin vala antaa asialle liian suuren painon. Se mitä olen sanonut, on jo kirjoissa ja kansissa. Jos yritän korjailla sanomisiani, voin kenties joutua syytteeseen väärästä valasta.

Poliisikuulustelua
Syksyllä 2009 minut kutsuttiin kuulusteltavaksi konfiskaatioihin liittyen. Siellä oli korrektisti käyttäytyvä ja ystävällinen poliisi. Mutta hänen tietämyksensä käsiteltävästä asiasta oli paljon vähäisempi kuin minun. Silti asiat etenivät ikäänkuin hän olisi tiennyt enemmän kuin minä! Hän ehkä tietämättään johdatteli minua vastaamaan tietyllä tavalla. Hän pyrki tietoisesti tai tiedostamattaan saamaan minulta nyhdetyksi sellaisia muistikuvia, jotka vahvistaisivat huijausteorian. Hän käytti järkytyksekseni jatkuvasti sanaa virtuaalitilit, mikä oli minulle outo ilmaisu.

Olin häntä vanhempi ja kokeneempi monelle tavalla ja tiesin Klubistakin paljon enemmän kuin hän. Tiesin muistamisesta ja mielen toiminnasta paljon enemmän kuin hän ja silti olin alttiina hänen auktoriteetilleen. Hän oli taitava manipuloimaan! Hän ei ollut niin taitava siinä kuin päällekäyvä syyttäjä käräjillä, mutta kuitenkin hämmästyttävän taitava ehkä tietämättä sitä itse.

Tällä asialla on suuri merkitys siksi, että kuulusteluissa käy paljon väkeä minun lisäkseni ja paljon sellaisia, jotka ovat huomattavasti herkempiä auktoriteetin suorittamalle manipulaatiolle kuin minä. Mitä todistusarvoa sellaisella on? Kuitenkin tarkoitus on löytää totuus tuomioiden perusteluiksi.

On syytä epäillä, että Wincapitatutkinnan ja oikeuskäsittelyn suhteen on tapahtunut juuri nin kuin Helsingin sanomien siteeraamassa tieteellisessä tutkimuksessa oli kuvailtu ja joka ilmiö on ollut tuttu jo yli sata vuotta. Vaikka oikeitakin dokumentteja on tuotu todisteeksi, ne menettävät painoarvoaan, kun kansakunnan muistia on manipuloitu riittävän paljon sekä viranomaisten että median toimesta.

Hannu Kailajärven tuomio oli väärä. Hän ei pyrkinyt huijaamaan ketään. Tiina Wartin tuomio oli samalla tavalla virheellinen. Hänen kohdallaan kuvion kummallisuutta ei voi oikein sanoiksi pukea. Kuitenkin kansakunnan muistissa he ovat rikollisia, vaikka ihan hyvin voisi olla toisinkin, jos tutkinta ja oikeuskäsittely olisi tehty totuutta kunnioittavasti.

Sananvapaus

Sananvapauden tulisi olla itsestäänselvyys! Niin ei näytä olevan, josta alla kuvaamani episodi olkoon esimerkkinä.


Lukijani ovat saattaneet panna merkille aikaisemman blogini katoamisen. Siihen liittyen olen kopioinut viime viikkojen ajatustenvaihtoa palvelun tarjoajan kanssa. Loppujen lopuksi pyysin itse poistamaan sivustoni, koska olin menettänyt luottamukseni. Minusta ei ole hyvää yhteistoimintaa sellainen, että väitetään epämääräisesti kirjoituksissani olevan loukkaavaa sisältöä: "Kaikki sisältö, jota ... pitää loukkaavana, poistetaan välittömästi ja siitä ennakkoon ilmoittamatta!”

Hei Juhani,

Kirjoitan sinulle kotisivujen asiakaspalveluosastolta.

Olemme käyneet kotisivuillasi http://www.ojelmus.fi ja voimme nähdä että kotisivusi ei vastaa käyttöehtojamme. Olkaa ystävällinen ja poistakaa kaikki käyttöehtojamme rikkova sisältö seuraavan 24 tunnin sisällä. Jos et tee tätä itse, niin me poistamme kotisivusi.

Hyvä asiakaspalvelu!

Voisitteko täsmentää, mikä tarkkaan ottaen ei vastaa käyttöehtoja? Nyt luin niitä ehtoja ja havaitsin, että
"Palvelussa olevalle kotisivulle ei saa laittaa valokuvia, jotka on julkaistu jollakin muulla verkkosivustolla."

Vai tarkoitatteko jotain sisältöön liittyvää?

Vastaus:
Hei Juhani Korpela,

Kiitos viestistäsi.

Näyttäisi siltä että olet siivonnut sivustosi sisältöä edellisen viestimme jälkeen. Kiitos tästä, voit jatkaa sivujesi käyttöä normaalisti.

Yst. terv.
XX

Näyttäähän se hyvältä varmaan, kun siivosin sieltä pois melkein kaiken ja siirryin käyttämään muita blogeja. Kotisivunne ovat kuitenkin tarjonneet sen verran hyvää palvelua, että en haluaisi luopua niistä kokonaan. Siksi toivoisin tarkennusta, mikä oli mielestänne virheellistä sisältöä.

On erinomainen asia, että lainoppineet tekevät varsinaisen työn tällaisten WinCapitan kaltaisten juttujen kanssa. Itse olen maallikko ja sellaisena pysynkin. Vierastan keskustelua, missä minä ja muut maallikot kiistelevät näennäisen asiantuntevasti ja kiihkeästi lakipykälistä ja niiden tulkinnoista. Keskeneräisiä pohdintoja olen silti rohjennut tuoda esille kirjoituksissani.

Oma fokukseni on siellä, missä minulla on asiantuntemusta. Pyrin kirjoituksillani välittämään jotain ihmisen mielen maailmasta ja sen vaikutuksista oikeusprosesseihin ja yhteiskunnassa laajemminkin. Opin kaiken aikaa lisää sekä kirjoittamisesta sinänsä että asiasisällöistä.

Case WinCapitan yhteydessä kirjoitan ainakin päähänpinttymistä ja ennakkoasenteista ja niiden sitkeydestä itse kullakin. Toiseksi kirjoitan lukemisen ja kuuntelemisen vaikeudesta ja jokaisen mahdollisuudesta kehittyä sillä saralla. Jos ei siinä pääse eteenpäin, ei voi oppia uutta! Kolmanneksi kirjoitan ajattelemisen tärkeydestä ja vuoropuhelun merkityksestä. On myös hedelmällistä opetella ilmaisemaan itseään selkeästi, jotta kommunikaatio toimisi molempiin suuntiin. Neljänneksi fokusoin siihen syvään vaikeuteen, mikä osalla ihmisistä johtaa ainaiseen epäilykseen toisten ihmisten pyrkimysten suhteen. Epäilyksillä on tietysti sijansa, mutta se usein johtaa vääristyneeseen käsitykseen todellisuudesta ja turhiin riitoihin, joita sitten ratkotaan raastuvissa. Kyynisyydestä ja mahdollisuuksista sen korjaamiseen puhun myös paljon. Ajattelen nimittäin, että se tauti ajaa ihmistä paitsi hankaliin riitoihin ja oikeudenkäynteihin, myös sairastuttaa fyysisesti. Toisia nälvimätön huumori on myös esillä kirjoituksissani. Sen pyrkimys ei ole loukata ketään vaan päinvastoin auttaa pois jatkuvan loukkaantumisherkkyyden loukusta.

Sananvapauden ja demokratian pohdinta pintaa syvemmältä on myös ollut kirjoitelmieni aiheena. Taiteen eri muodoissaan, ja varsinkin kirjallisuuden ja elokuvataiteen merkityksen olen halunnut tuoda lukijoittenikin ajateltavaksi. Siinäkin tärkeimpänä haasteena olen nähnyt ohjaamisen tällaisten kokemusten pariin silloin, kun kyynisyys ja toivottomuus alkaa vallata mielen liian pitkäksi aikaa.

Ystävällisesti

Juhani Korpela

Vastaus:
Kiitos viestistäsi.

Kotisivuiltatanne löytyi käyttöehtojamme loukkaavaa sisältöä, jonka olet jo sivuiltasi poistanut.

Yst. terv.
XX
Hämmästyin kovasti blogini ylläpidon toimintaa. En saanut heiltä minkäänlaisia perusteluja uhkaukseensa poistaa kirjoitukseni. He jopa aikoivat tehdä sen työn 24 tunnin sisällä, jos en poista jotain. Kysymykseeni poistettavan sisällön laadusta en saanut minkäänlaista vastausta. En myöskään saanut tietää, oliko aloite tullut joltain lukijalta, vai kenties viranomaiselta. En jaksa uskoa, että blogin sensuuri olisi omasta aloitteestaan tällaiseen ryhtynyt.

Kirjoitin siis näin:
Koska en voi oikeasti käyttää kotisivujanne, irtisanon palvelunne. Voidakseni kirjoittaa jotain blogiini, minun tulisi tietää millä tavoin olin loukannut käyttöehtoja.

Olen pettynyt, kun ette vastaa kysymyksiini. Ja siihen kiireeseen, jolla piti toimia. Annoitte uhkavaatimuksen, että minun tulee korjata jotain sivuillani tai poistaa ne 24 tunnin sisällä viestistänne. Muussa tapauksessa poistaisitte kotisivut itse. Onneksi olin koneeni ääressä ja pystyin tallentamaan kirjoitelmani. Kamala kiire siinä oli! Enkä voinut tehdä minkäänlaista valintaa.

Olen siis irtisanonut palvelunne ja bloginne käyttäminen on käynyt mahdottomaksi 20.5.2015. En voi kirjoittaa mitään kummallakaan sivullani.Tämä johtuu edellä kuvailemistani syistä. En ole todellisuudessa kirjoittanut mitään "loukkaavaa" blogiini. Perusteeksi sellaiselle väitteelle ei riitä mikään epämääräinen viittaus sellaiseen. Arvelen, että sensuurinne ei ole kovinkaan tarkkaan lukenut kirjoituksiani ja on tehnyt virheellisiä päätelmiä. Se on sinänsä ymmärrettävää, sillä olihan tekstiä kertynyt ainakin 130 sivua.

Voitte poistaa molemmat sivuni maksettuanne käyttämättä jääneen osuuden maksamistani maksuista.  
Vastaukset:
 
Hei Juhani Korpela,

Kiitos viestistäsi.

Ymmärrän tyytymättömyytesi, pahoittelen tapahtunutta. Selvitän asiaa sensuurista vastaavan osastomme kanssa ja palaan asiaan mahdollisimman pian.
 Yst. XX

Hei Juhani Korpela,

Laskutuksemme kertoo voivansa hyvittää osan jäsenmaksuistasi, mutta sitä varten sivustot tulisi ensin poistaa. Haluatko poistaa sivusi itse vai haluatko että poistamme ne täältä meidän päästä?

Yst. terv.
Hei XX

Olkaa hyvä ja poistakaa ne molemmat  mahdollisimman pian. Osaatte sen varmaan paremmin kuin minä. Verkkotunnukset saanen pian käyttööni.

Vastaus:
Hei Juhani Korpela,

Kiitos viestistäsi.

Molemmat sivusi on nyt poistettu, ja siirrän asiasi laskutukseemme.

Mukavaa kesää,
Yst. XX

Oikeusjuttu

Franz Kafkan maineikkain teos Oikeusjuttu julkaistiin vuonna 1925 vuosi kirjailijan kuoleman jälkeen. Se on merkillinen kertomus eräänlaisessa poliisivaltiossa tapahtuvasta oikeudenkäynnistä, jossa syytetty sen enempää kuin syyttäjätkään eivät tiedä, mistä rikoksesta on kysymys. Kafkalla oli omalaatuinen tapa kuvata ihmisenä olemista: syyllisyydentunnetta, rangaistusta, kärsimystä, myötätuntoa, unen näköä ja todellisuutta.

Syytettynä oleva herra K. oli tavallinen kansalainen, joka koetti parhaansa mukaan puolustautua. Todellista mahdollisuutta siihen ei ollut, ja kaikki ponnistelut olivat jo ennakolta tuomittuja epäonnistumaan. Tämä taas johtui siitä, että varmin todiste ihmisen rikollisuudesta on epäillyn asemaan jotuminen. Tosin vielä varmempana todisteena voidaan pitää tuomiota ja Kafkan romaanin päähenkilö loppujen lopuksi mestattiin. Hän oli omavaltaisesti irtisanonut asianajajansa, joka olisi voinut kirjelmiä laatimalla siirtää tuomion julistamista myöhempään ajankohtaan. Näennäinen vapauttaminen olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta siihen olisi tarvittu epärehellistä toimintaa. Suhteilla voitaisiin vaikuttaa alimpien oikeusistuimien tuomareihin, mutta sen jälkeen olisi milloin tahansa odotettavissa määräys tulla ylempien oikeusasteiden kuultavaksi. Silloin aikaisempi menettely olisi raskauttava lisätodiste syyllisyydestä.

Vankilapapin kanssa keskustellessaan herra K. saattoi todeta, että mitään keinoa ei todellakaan ollut. Oikeudenkäynti tulisi joka tapauksessa johtamaan tuomioon!
 
Elokuva
Orson Welles ohjasi vuonna 1962 Kafkan kirjan pohjalta elokuvan. Siinä on eritäin hyvin saatu dramatisoitua kirjan unenomainen tunnelma. Hän onnistui tuomaan näyttämölle toden tuntuisen painajaisunen. Wellesin tulkinta auttoi vielä paremmin ymmärtämään Kafkan ajatusta syyllisyyden olemuksesta.

Wellesin elokuva päättyi dramaattiseen kuvaan sienimäisestä pilvestä, joka kohosi taivaalle pommin jälkeen. Herra K. mestattiin elokuvassa veitsen asemesta pommilla ja pyövelit toivat vahvasti mieleen natsien SS-upseerit. Tällä tavalla ohjaaja toi nähtäville karun historiallisen todellisuutemme.

Kafka puolestaan eli kirjaa kirjoittaessaan ensimmäisen maailmansodan jälkeistä aikaa. Oikeusjutun voimme tulkita kertomukseksi siitä, mihin johtaa haluttomuus ja kyvyttömyys sietää omaa syyllisyydentunnetta. Pahuus on silloin jossain muualla kuin itsessä. Se on vihollisessa tai rikollisessa. Vihollinen on vieras, outo ja epäilyttävä, ja hänet voi leimata kaikin puolin pahaksi. Rikolliseksi leimattu on roisto, toimitti hän syyttömyytensä tueksi millaisia todisteita hyvänsä.
Mitä huonommin olemme perillä omasta niin kutsutusta pahuudestamme,sitä herkemmin näemme sen muissa ja olemme toistemme syyttäjiä ja tuomareita. Kafkan kuvaama unenomainen yhteiskunta on eräänlainen heijastuma oikeasta maailmasta, jossa nykypäivänäkin elämme. 
 
WinCapita ja Kafka
WinCapitan jutussa on kafkamaisia piirteitä. Se joka joutuu epäillyksi, saa kantaa rikollisen leimaa lopun ikäänsä epäinhimillisen byrokratian vuoksi. Mikään mahti maailmassa ei näyttäisi vaikuttavan Hannu Kailajärvenkään asemaan. Hänen kohdallaan on toteutunut kaksi vahvinta syyllisyyttä vahvistavaa todistetta. Nämä ovat epäillyksi joutuminen ja tuomion julistaminen! Tuomio on vahvistettu jopa korkeimmassa oikeudessa. Sillä ei näytä olevan mitään merkitystä, vaikka syyttömyyden vääntäisi rautalangasta.
 
Tiina Wartin tapaus
Vielä mielikuvituksellisempi on Tiina Wartin tapaus. Hänen suurin rikoksensa oli Mr. WinCapitan tyttöystäväksi ryhtyminen. Hän ei vain tiennyt alunperin, millaisesta miehestä on kyse eikä hän osannut ennustaa tulevia tapahtumia. Hän ei voinut tietää, että laukkavedonlyönti ja miesystävän harjoittama liiketoiminta tultaisiin tuomitsemaan rikolliseksi puuhaksi. Olisi pitänyt tietää ja jos olisi tiennyt, ei olisi ryhtynyt rikoskumppaniksi!
 
Konfiskaatiot
Kaikista kummallisin on sijoitusklubin jäsenen osa. Vaikka ei epäillä rikosta, eikä syytetä mistään, on silti laadittava puolustuskirjelmiä oikeudenkäyntejä varten. Niillä ei tietenkään ole mitään merkitystä, koska tuomio tulee joka tapauksessa olemaan sen mukainen, mitä aikaisemmissa oikeudenkäynneissä on päätetty. Kafkan inhorealistinen kuvaus oikeudenkäynnistä on hyvänä esimerkkinä siitä, miten on melkein mahdotonta päästä kokonaan vapaaksi oikeudenkäyntien taakasta prosessiin jouduttuaan.
 
Kafka ja syyllisyys
Kafkan ajattelun ytimessä on siis jokaisen ihmisen sisällään kokema tiedostettu tai tiedostamaton syyllisyys. Sen suhteen on persoonallisuudesta ja kulttuuristakin riippuvaisia erilaisia käsittelytapoja. Varsin tavallinen on kaiken pahan näkeminen itsen ulkopuolella, jolloin toisen tekemäksi ajatellun rikoksen on väistämättä johdettava rangaistukseen. Sen vuoksi kaikenlainen rikolliseksi katsottava otetaan kiitollisena vastaan. Joku muu saa kärsiä rangaistuksen. Ikävää se tietenkin on sen kannalta, joka saa syntipukin osan itselleen.

Kun syylliseksi tuomittu on saanut tuomionsa, tarvitaan uusia syntipukkeja.

Se joka tietää oman kykenevyytensä pahuuden töihin tulee tekemään pääasiassa hyviä tekoja. Hän voi valita rakentavan ja tuhoisan välillä, siis rakkauden ja vihan tekojen välillä. Syyllisyyden tunteessa rypeminen ei johda mihinkään. On tehtävä jotain hyvää. Tällaisen ihmisen kohdalla teot puhuvat hänen puolestaan! Ne jotka eivät näe ikiomaa syyllisyyttään, eivät voi tätä käsittää ja kateuksissaan he ovat jopa valmiit tuhoamaan sen hyvän, mitä toinen saa aikaan.
 
Kafkamainen oikeuslaitos
Oikeuslaitoksen toiminta monissa maissa perustuu järkähtämättömään uskomukseen ihmisen pahoista pyrkimyksistä ja haluttomuudesta hyvän tekemiseen. Sen vuoksi ei vakavissaan oteta huomioon sitä mahdollisuutta, että rikokseksi luultu onkin ollut hyvää tarkoittavaa, mutta jossain kohtaa virheiden sävyttämää toimintaa. Tämä johtaa Kafkan kuvaamiin tilanteisiin. Kirjailijalla  olisi tähän kaikkeen paljonkin sanomista!

Miksi WinCapitan kohdalla ei voitu ottaa vakavasti klubin hyväuskoista yhteistyön tarjousta? Miksi viranomaiset ryhtyivät varhaisen tutkimisen asemesta järeisiin toimenpiteisiin, joilla oli kohtalokkaat seuraukset? Miksi senkään jälkeen, kun on vakuuttavasti todistettu Klubin myymän signaalijärjestelmän toimivuus, ei voitu kääntää kelkkaa ja ottaa vakavissaan huomioon viranomaisten erehdyksen mahdollisuutta?

Oikeanlainen nöyrtyminen tosiasioiden edessä on todellista viisautta.

Kahdeksas valtiomahti

Kansalaistottelemattomuus, kuten laittomat mielenosoitukset, passiivinen vastarinta ja maastamuutto ovat viimeisiä keinoja silloin, kun tulee vahva kokemus siitä, että kansanvalta ei toimi. Näitä ei missään tapauksessa voi suositella! Mutta mitä muutakaan voi tehdä silloin, jos oikeudenmukaisuus ei toteudu eikä omaa perusteltua kantaa saa kuuluville millään tavoin.

Anarkiaa ja anarkismin filosofiaa en sisällytä käsitteeseeni kahdeksannesta valtiomahdista enkä pidä sitä suositeltavana.

Kuvassa oleva Mahatma Gandhi kehotti kansalaistottelemattomuuteen 1900-luvun alussa.

WinCapitan kohdalla on käynyt juuri niin, että kansalaistottelemattomuus on näyttänyt olevan ainut mahdollisuus. Moni Klubin jäsen onkin ilmoittanut karistavansa tämän maan ikävät tomut jaloistaan heti, kun se on mahdollista.

Passiivisen vastarinnan traagisin muoto on itsetuho. Kun ei halua ryhtyä väkivaltaan, eivätkä voimat riitä taisteluun tai pakoon, ovat valinnan mahdollisuudet vähäiset. Viranomaistoiminnan seurauksena itsemurhia lienee case WinCapitaan liittyen tehty toistakymmentä. Voi olla, että näiden lisäksi on ihmishenkiä menetetty elämänhalun menettämisen seurauksena. Moni on nähnyt mahdottomaksi yrittää enää mitään, kun välit perheeseen ja ystäviin ovat katkenneet. Lisäksi vakuustakavarikot ovat rajoittaneet elämistä ja yrittämistä määräämättömän pitkän ajan. Toteutetut konfiskaatiot ja niiden uhka ovat ajaneet monen tavallisen ihmisen liian ahtaalle sekä taloudellisesti että sosiaalisesti. Luottamus oikeuden toteutumiseen on karissut monien kohdalla pysyvästi.

Leimautuminen rikolliseen puuhaan ryhtyneeksi ahneeksi tyhmyriksi ja viattomia lähimmäisiä huijanneeksi värväriksi on ollut usealle kansalaiselle liikaa. Entiset ystävät, oma perhe ja suku eivät halua kuulla mitään myönteistä WinCapitasta. Kaikki todistelu klubin toiminnallisuudesta kaikuu  kuuroille korville niin kauan kuin on olemassa vain yksi virallinen totuus. Kohtaamiset vanhojen ystävien kanssa ovat satunnaisia ja väkinäisiä. Jos puhe kääntyy WinCapitaan, puhujan suu tukitaan välittömästi.

Tottelemattomuuden ajatuksella on moni Klubin jäsen varmasti leikitellyt. Saatuaan sopivasti ymmärtäviä kuulijoita kohtalotovereiltaan, on olo sen verran helpottunut, ettei ole tarvinnut ryhtyä väkivaltaisiin tekoihin. Tämä kertoo mielestäni siitäkin, että Klubiin sijoittaneet ovat suurimmaksi osaksi fiksua ja lainkuuliaista väkeä. Heille on vierasta ryhtyä vahingollisiin tekoihin. Itse asiassa sponsoriksi ryhtyminen uudelle jäsenelle kertoo asenteesta, missä halutaan hyvää myös toisille eikä ahneesti pidetä kaikkea itsellä. Julkisuudessa tapahtunut ahneeksi värväriksi leimaaminen on ollut ikävää ja harhaanjohtavaa. Sponsoriksi suostuttiin eikä tyrkyttäydytty. Se piti sisällään myös sponsoroidun hyväksi tehtävää työtä. Tämä oli klubin sääntöjen mukaista sponsorina toimimista.

Passiivinen vastarinta on huomaamaton, mutta tehokas vaikuttamisen tapa. Vaaleissa äänestäminen tuntuu kaiken tapahtuneen jälkeen turhalta. Aikaisemmin yritteliäs ja työteliäs kansalainen heittäytyy elämään yhteiskunnan tukien varassa kokiessaan vahvasti oman arvottomuutensa. Epäoikeudenmukaisuus on yllättäen tullut hänelle omaksi vahvaksi kokemukseksi.

Aktiivisin, yritteliäin ja energisin joukko äänestää jaloillaan ja ostaa menolipun toiseen maahan. Lojaalisuus entistä isänmaata kohtaan tuntuu turhalta tilanteessa, missä kaltoinkohtelu näyttää olevan maan tapa ja byrokratia on valmis tuhoamaan kaiken yritteliäisyyden.

Muutkin kuin WinCapitassa mukana olleet ovat tehneet havainnon, että Suomen asemesta yritys kannattaa perustaa johonkin muuhun maahan. Tulee viemään pitkän ajan ennenkuin tilanne korjaantuu. Ilman lain- ja oikeudenmukaisia ratkaisuja korjaantumista ei tule tapahtumaan vuosikymmeniin. Viranomaisilta tarvitaan nöyrtymistä ja tosiasioiden tunnustamista sekä asenteiden radikaalia muuttamista kaikenlaisen hyvän yhteistyön suuntaan.

VASTINE KÄRÄJÄOIKEUDELLE

Vastineen laatimisen jälkeen olen havainnut erityisen vakavan oikeusturvaa koskevan loukkauksen. Käräjäoikeus on tarkoituksellisesti jättänyt huomiotta syyttömyysolettaman! Näytöksi konfiskaatiovaatimuksiin esitettiin tuomio, jota ei ollut vielä olemassa.Toukokuussa 2011 sain haasteen, jossa yhtenä kirjallisena todisteena esitettiin päärikosta koskeva tuomio ja päätös luvattiin toimittaa myöhemmin. On siksi syytä epäillä, että Kailajärvenkin tuomiot olivat ennakolta päätetty.  Samaa epäilystä puoltaa sekin tosiasia, että laukkavedonlyönnin todellisuudesta vastaava Klubin toinen johtohenkilö pidettiin kokonaan oikeudenkäyntien ulkopuolella. Tällä tavalla voitiin varmistaa se, että Giiclub saatiin tuomituksi petokseksi ja rahankeräysrikokseksi.  Konfiskaatioon pyrittiin vuonna 2011 kohdallani mahdollisesti jopa ilman oikeudenkäyntiä.

 
VASTINE
Oulun Käräjäoikeus on pyytänyt minulta kirjallisen lausuman liittyneenä Wincapitasta saatujen tuottojen takavarikointiin.

KIMPPAKASSA JA URHEILUVEDONLYÖNTI
Olen vaimoni kanssa liittynyt vuonna 2004 sijoitusklubiin, jonka tuotot perustuivat urheiluvedonlyöntiin.

Giiclubin tutkinta on kaikkein tärkein osuus Sijoitusklubin kokonaisuudessa. Alunperin sen toiminnan toteaminen rehelliseksi olisi vaikuttanut Klubin myöhempien vaiheiden tutkintaan. Vastaavasti Giiclubin tuomitseminen huijaukseksi oli suuresti vaikuttamassa ennakkoasenteisiin Klubin muitakin toiminnallisuuksia kohtaan. Itse asiassa tämä vei pohjan kaikelta puolustukselta. Valuuttakauppakuvio olisi kaikista todisteluista huolimatta ainoastaan rikollisen toiminnan jatketta.

Tästä syystä on vakavasti tutkittava sitä, miksi yksi henkilö sai syytesuojan ja sitä myötä koko Klubin kannalta tärkein vaihe jäi asianmukaisesti selvittämättä! Samasta syystä jäseniä ei voitu päästää pääjutun oikeuskäsittelyyn! Joku olisi saattanut huomata vaatia tämä toinen Giiclubin johtohenkilö todistamaan. On syytä epäillä, että joku hyötyi tästä menettelystä. On syytä epäillä, että Giiclub piti saada näyttämään huijaukselta. Muutoin olisi ollut pohja poissa Klubin myöhempien vaiheiden huijaustuomioilta.

Vuonna 2008 lähetin Oulun KRP.lle sähköpostin sen jälkeen, kun Klubi oli kaadettu. Päiväyksenä postissa on 28.5. 2008. Tärkeimpänä sisältönä siinä oli pyyntö selvittää Giiclubin aikainen toiminta. Vasta sen paljastuminen petokseksi olisi saanut minut vakuuttumaan siitä, että WinCapita oli rahankeräysrikos ja petos. Itse olin varma siitä, että lähtökohta toiminnalle oli täysin rehellinen. Kyse oli kimppakassalla toteutetusta urheiluvedonlyönnistä, samalla tavalla  kuin kimppapelaaminen Veikkauksessa tai Totossa.

KRP ei vastannut viestiini. Arvelin, että he selvittävät ilman minuakin, mistä Klubissa oli kyse. Jätin asian siihen. Minulla ei ollut mitään syytä tehdä Giiclubia koskevaa rikosilmoitusta, koska arvelin toiminnan olleen rehellistä. Luotin myös siihen, että viimeistään pääjutun oikeuskäsittelyssä totuus paljastuu myös niiltä osin kuin se minua koskettaa.

Pääjutun oikeuskäsittelyssä Giiclubia koskeva selvitys oli puutteellinen. Jos olisin voinut tehdä väliintulon, olisin vaatinut syyttäjää tekemään työtä toisen johtohenkilön suhteen totuuden selvittämiseksi. Hän olisi kuulunut syytettäväksi vähintään samalla tavalla kuin Hannu Kailajärvi. Syyttäjä kuitenkin tarkoitushakuisesti tai huomaamattaan toimi niin, että varsinaista päätekijää ei tuomioistuimessa kuultu. Hannu Kailajärvi tuomittiin myös Giiclubin osalta rahankeräysrikoksesta ja petoksesta. Jos toisen johtohenkilön kuulemisen jälkeen tuomio olisi ollut samanlainen, olisi Hannu Kailajärven lisäksi tai asemesta tuomittu tämä toinen.

Kuten alla olen esittänyt, perusteet tuomiolle Giiclubin osalta ovat ristiriitaiset ja riittämättömät ja syytökset kohdistuivat väärään henkilöön.

Koska olin lähtökohtaisesti Giiclubin jäsen, ovat minuun kohdistuvat konfiskaation perusteet virheelliset. Perusteena konfiskaatiovaatimukselle on Hannu Kailajärvelle langetettu tuomio, vaikka tuomio olisi kuulunut langettaa Klubin toiselle johtohenkilölle. Hänelle tuomiota ei  olisi langetettu, koska siihen ei ollut perusteita. Samalla olisi todettu syytösten perättömyys Giiclubin osalta.                                                                                       

Ilman mahdollisuutta todelliseen puolustautumiseen oikeusturvaani loukataan vakavalla tavalla.

Minua ei syytetä mistään. Silti syyttäjä on vaatimassa rahojani takavarikoitavaksi valtiolle.  Kuten alla tulen esittämään, mitään perusteita tällaiseen ei ole olemassa.

Konfiskaatiovaatimuksen perusteena on Hannu Kailajärvelle langetettu tuomio törkeästä petoksesta ja rahankeräysrikoksesta. Pääoikeudenkäynneissä on tarkoitushakuisesti jätetty huomioimatta Klubin toiminnallisuus. On väitetty petokseksi sellaista, mikä ei sitä missään tapauksessa ollut.                                                                                      

VÄLIINTULON ESTÄMINEN JA OIKEUTURVAN LOUKKAUS
Jäsenten väliintulo pääjutun oikeuskäsittelyihin evättiin, vaikka sitä yritettiin kolme kertaa eri jäsenten asioiden vuoksi. Koska konfiskaatiovaatimukset liitetään pääjutun tuomioihin, kaikkien jäsenten oikeusturvaa loukattiin tällä tavalla. Konfiskaatiovaatimusten kohteena oleva jäsen ei ole missään vaiheessa saanut mahdollisuutta puolustaa oikeuksiaan. Pääjutun osalta ratkaisut olisivat olleet toisenlaiset, mikäli näitä väliintulon epäämisiä ei olisi ollut.

Jäsenet eivät ole missään vaiheessa saaneet mahdollisuutta puolustaa oikeuksiaan. Kolmen estämispäätöksen jälkeen en itsekään olisi päässyt kertomaan omaa kantaani Vantaan Kärjäoikeudessa. Tämä siitä huolimatta, vaikka siellä annettu tuomio tulisi vaikuttamaan ratkaisuihin minunkin asiassani. Konfiskaatioita koskevissa oikeudenkäynneissä vaatimusten kohteena olevilla henkilöillä ei ole todellista vaikuttamismahdollisuutta tuomioistuimen päätökseen. En voi vaikuttaa ratkaisuun, vaikka toisin merkittäviä todisteita ja pystyisin osoittamaan totuuden Klubissa olevan täysin erilainen kuin mihin aikaisemmat tuomiot ovat perustuneet. Tämä johtuu siitä, että nyt meneillään olevien oikeudenkäyntien ratkaisut perustuvat täysin Hannu Kailajärven saamaan tuomioon. Lisäksi todistelun asemesta ratkaisu tehdään kahden rikoshyödyn menettämistä valtiolle koskevan ennakkopäätöksen perusteella. Näissä tapauksissa menettämissuraamusta ei ole edes kohtuullistettu.

Vaikka tuomiot väliintulojen jälkeenkin olisivat olleet nykyisen kaltaiset, olisi tilanne konfiskaatiovaatimusten osalta erilainen. Silloin vaatimusten kohteena olevia jäseniä olisi kuultu ja he olisivat saaneet tuoda esille oman tietonsa ja totuutensa käsiteltävänä olevasta asiasta.

Väliintulon epäämisen vuoksi konfiskaatiota ei voida perustella pääjutun tuomioilla.

Wincapita -asiaan liittyvät korkeimman oikeuden antamat ennakkopäätökset eivät edellä mainitusta syystä voi olla konfiskaatiopäätösten perusteluna. Näissä ratkaisuissa tuomioistuimet eivät ole ottaneet huomioon tosiasiaa väliintulojen epäämisestä.

Klubin niin kutsutussa pääjutussa on ratkaisu tehty vajavaisen ja väärän tutkinnan tuloksena. Tuomiot on langetettu Hannu Kailajärvelle sekä väärin perustein myös Tiina Wartille. Kaksi muuta henkilöä ovat olleet Hannu Kailajärveen verrattavassa asemassa sijoitusklubissa toisin kuin Tiina Wartti.

Edellä mainittu Giiclubin johtohenkilö on vapautettu kaikista syytteistä eikä häntä olla valaehtoisesti kuultu pääoikeudenkäynneissä. Hänelle ei ole myöskään esitetty konfiskaatiovaatimuksia, vaikka tietääkseni hänen nettohyötynsä sijoitusklubista oli 600 000 euroa. On mielestäni syytä epäillä syyttämättäjättämispäätöksen ja konfiskaatiovaatimuksista vapauttamisen johtuvan siitä, ettei hän syytettynä tai valaehtoisena todistajana paljastaisi oikeata totuutta Klubista. Hän kertoo esitutkinnan pöytäkirjoissa laukkavedonlyönnin olleen todellista.

Laukkavedonlyönnin toteutuksesta Klubissa vastasi pääasiassa toinen johtohenkilö eikä Kailajärvi. Häntä ei ole kuultu valan tehneenä todistajana. Hänet vapautettiin myös syytteistä, vaikka hän oli tosiasiallisesti niin sanottuja päätekijöitä Sijoitusklubissa liittymiseni aikoihin. Hän sai syytesuojan, jotta totuus Klubista ei paljastuisi. Hän oli luonut Giiclub.com -sivustolle säännöt yhdessä Hannu Kailajärven kanssa. Hän oli hyvin tietoinen e-busineksesta ja sen säännöksistä. Klubin säännöt ottivat huomioon suomalaisen lainsäädännön. Suomalaiset voivat vapaasti pelata internetissä ulkomailla sijaitsevia vedonlyöntikohteita ja osallistua myös kimppapelaamiseen. Voidaan siis kerätä rahaa tällaista kimppapelaamista varten eikä sitä voida missään tapauksessa pitää laittomana rahankeräyksenä.

Huomattakoon, että Moneybookersin kautta Klubiin siirretyt varat olivat alkuvaiheessa nimenomaan ”lisäys pelikassaan” ja kotiutukset olivat nimeltään ”nosto pelikassasta”. Tämä kertoo siitä, mistä Giiclub.com:n toiminnassa oli kysymys. Siinä käytettiin samalla tavalla kimppakassaa kuin Veikkauksessa tai Toto -pelissä. Jos ja kun vedonlyönti tapahtuu ulkomailla, ei ole perusteita epäillä, ettei kimppaa voisi kerätä samalla tavalla.

Suomessa ei saa avoimesti mainostaa ulkomailla tapahtuvaa vedonlyöntitoimintaa. Giiclubin säännöissä otettiin tämä selkeästi huomioon. Klubiin ja sen myötä kimppakassalla pelaamiseen pääsi mukaan vain suosittelijan kautta. Osa jäsenistä mainosti toimintaa Klubin sääntöjen vastaisesti, mutta se ei tietenkään voinut olla Klubin vika.

On väitetty, ettei vedonlyöntitoimintaa ole ollut. Mihin tämä tieto mahtaa perustua? Toista johtohenkilöä ei ole kuultu valan tehneenä todistajana totuutta kertomassa. Hänet vapautettiin myös syytteistä, joten hän ei syytettynäkään tullut kertomaan Giiclubin toiminnasta. KRP:n esitutkinta-aineisto on ristiriitainen. Tästä ristiriitaisesta mainittua johtohenkilöä koskevasta aineistosta on nostettu ratkaisujen perusteluksi ainoastaan syytettynä ollutta Kailajärveä koskeva raskauttava todistelu. Alla olen siteerannut samasta KRP:n tekemästä esitutkinnasta kohdan, missä hän kertoo laukkakilpailujen tuloksellisuudesta. Nämä vedonlyöntiä koskevat tulokset vastaavat omiakin muistikuviani laukkavedonlyönnistä.

Toinen johtohenkilö on antanut siis esitutkinnassa ristiriitaista tietoa KRP:n tutkijoille. Tämä johti virheelliseen käsitykseen koko Klubista ja sen myötä vääriin ratkaisuihin niin sanotuissa pääjutuissa. Hän oli kuulustelussa sanonut vedonlyönnin olleen tappiollista. Eräs jäsen oli tästä syystä yhteydessä silloin häneen ja kysyi: Eikös vedonlyönnin pitänyt olla voitollista? Tähän hän vastasi näyttäneensä KRP:lle vain tappiollisen tilin. Toisen johtohenkilön kuuluu korjata tämä virhe ja antaa nähtäväksi kaikki tilitiedot.      

Jos olisin voinut tehdä oikeuksiini kuuluvan väliintulon, olisin nostanut esille ainakin seuraavat omaa asemaani koskevat kysymykset:

1. Toista johtohenkilöä on kuultava todistajana, jotta saataisiin selville totuus Klubin käymästä urheiluvedonlyönnistä.
2. Toisen johtohenkilön on kerrottava tuomioistuimelle sähköisestä kaupankäynnistä ja siitä, minkä vuoksi Klubin kimppakassana toteutettu vedonlyönti oli Suomenkin lakien mukaan sallittua.
3. Olisin vaatinut syyttäjältä todistamista siitä, minkä vuoksi Klubin toteuttama valuuttakauppa ei olisi ollut todellista. Viittaan tässä alla olevaan selvitykseeni.
4. En ole saanut mahdollisuutta todistaa lisenssikaupan laillisuutta niiltä osin kuin kaupankäynti on ollut osana omaa tulonmuodostustani Klubissa. Konfiskaatiovaatimukset kohdistuvat myös niihin tuottoihin, jotka olen saanut suoraan toisilta jäseniltä käymällä arvopaperikauppaa Klubin sisäisessä pörssissä.

5. Koska olen saanut tuottoja Klubilta myös perustuen valuuttakaupan signaalimittarin toimivuuteen, olisi syyttäjän tehtäviin kuulunut todistaa sen toimimattomuus minulle.

Todisteet kuultuani olisin voinut tuoda esille omat todisteeni tästä tärkeästä asiasta.

6. Hannu Kailajärven sähköpostia veljelleen on pidetty yhtenä todisteena petoksesta. Ottamatta kantaa kirjeen sisältöön totean sen, ettei sähköposti voi toimia todisteena. Maalaisjärjelläni ajatellen vain itse lähettämäni posti kelpaa todisteeksi. Olen saanut itsekin tuttuni nimissä lähetettyä postia, vaikka tutullani ei ole todellisuudessa postin kanssa mitään tekemistä.

7. Klubi on väitetty lopetetun Kailajärven toimesta. Kuitenkin se lopetettiin Suomen viranomaisten toimien tuloksena Kailajärven pystymättä asiaan vaikuttamaan.

8. Kailajärven ymmärrettävät paniikkiratkaisut Klubin kaatumisen jälkeen on tulkittu virheellisesti osoituksena hänen syyllisyydestään. Hän kuitenkin osoitti poikkeuksellista työmoraalia ja jäsenille omistautumista niin kutsutun pakomatkansa aikana. Tässä kohtaa vetoan omaan asiantuntemukseeni mielen alalla. Olisin vaatinut asiantuntevaa lausuntoa edellä kuvaamistani asioista. Kailajärven tarkoituksena oli saada valmiiksi automatisoitu valuuttakaupankäynnin ohjelmisto, joka olisi palvellut kaikkia sekä voitolle että tappiolle jääneitä sijoitusklubin jäseniä.

TOISEN JOHTOHENKILÖN ESITUTKINTA
Seuraavassa on joitakin otteita Toisen johtohenkilön esitutkinnasta:                                                             

Kuulustelija: Olet kertonut kuulustelussa 15.7.2008 s. 28 avustaja Narisen kysymykseen siitä, saatiinko laukkavedonlyönnistä tuottoa vuosina 2003-2004 seuraavaa: "Kyllä saatiin. Tuotot olivat ihan alussa 2003 10-20 % viikossa, toisaalta tappiotkin saattoivat olla samaa luokkaa viikossa. Mutta jäsenmäärän kasvaessa ja samalla heidän sijoitustensa kasvaessa tuottojen myötä, kokonaiskassa kasvoi ja sitä mukaa tuotot tasaisesti tippuivat. Tälle oli selityksenä se, että kassa ei enää pystynyt pelaamaan tarpeeksi isolla osuudella kokonaiskassasta. Joka johti taas siihen, että loppu vuonna 2004 viikoittaiset tuotot olivat 0-5 % välillä muistini mukaan."                                                                                  

Miten laukkavedonlyönti on voinut olla tuottavaa, jos olet koko ajan siirtänyt rahaa lisää pelaamiseen Betfairiin?

Kuulusteltava: Minun mielestä alkupääomaa piti koko ajan lisätä pelikassaan, mikä sitten myöhemmässä vaiheessa ei ollut enää tarpeellista. Pääomaa piti lisätä, koska käytännössä panostusmaksimi nousi jäsenmäärään lisääntyessä.

Kuulusteltava: Ihan alussa tuotot olivat jopa 100% viikossa, mutta sitä mukaa kun kassa kasvoi, niin tuotot pienenivät. Alkuvaiheessa ei puhuttu mistään tuotto-odotuksista. Puhetta oli vain toteutuneista voitoista. Laukkavedonlyönnissä 100% tuotto viikossa ei ole edes mitenkään mahdoton tuotto, kun pelikassa on pieni.

Kuulustelija: Hannu Kailajärvi on kuulustelussaan s. 166 kertonut: "Giiclubilla oli säännöt, jotka olimme luoneet yhdessä toisen johtohenkilön kanssa. Nämä säännöt olivat myöhemmin pohjana WinClubin / WinCapitan säännöille. Säännöt muokkautuivat ajan kuluessa yhteistyössä jäsenistön kanssa." Edellä sinulle esitetyt, kotoasi löytyneeitä cd- levyltä kopioidut asiakirjat viittaavat siihen, että kun sinä olet ollut mukana vuosina 2003 - 2004 hallinnoimassa Giiclubia ja Winclubia, oli kysymys "pyramidi pelistä" ja ainakin silloin olet ollut siitä tietoinen. Miten kommentoit asiaa?

Kuulusteltava: Kysymyksessä ei ole minun ymmärryksen mukaan ollut mistään pyramidinpelistä, kun taustalla on ollut aivan oikeaa toimintaa, urheiluvedonlyöntiä. Suosittelumarkkinointi ei ole mitään pyramidipeliä.

Kuulusteltavan ”hyvältä näyttävät” tuottolaskelmat WinClubissa,
joita teki esitutkintansa mukaan ”huvikseen”

Kuulusteltava: ”Pian aloin itse tehdä excelillä laskelmia tuotoista, jotka rupesivat
näyttämään tosi hyviltä. Todellisuudessahan ne eivät sellaisia voineet olla, koska
eihän pelikassa voinut kumuloitua loputtomiin.”

Kuulusteltava: Minä tein huvikseni laskelmia, miten tuotto kasvaisi, jos päivätuotto
esim. oli alkuvaiheessa 20%. Totesin laskelmissa, että tuoton täytyy laskea lähinnä
siitäkin syystä, että jos tuotto koko ajan nousisi, niin panostustakin pitäisi nostaa, ja
jossakin vaiheessa siinä raja tulee vastaan.

VASTINEENI KÄRÄJÄOIKEUDELLE
Olen antanut kirjallisen vastineen 17.6. 2011. Siinä esittämäni asiat pitävät paikkansa.

Käräjäoikeus on vaatimassa tuottojen takavarikkoa vedoten muiden tuomioistuinten päätöksiin.

Tuomioistuimet ovat kuitenkin itsenäisiä eivätkä ne voi päätöksissään nojata muiden tuomioistuinten tekemiin ratkaisuihin. Tästä syystä Oulun Käräjäoikeuden on otettava minunkin asiassani ratkaisunsa perusteeksi esille tuomani tosiasiat eikä nojata muihin tuomioihin.

Tuon myös esille niitä muissa tuomioistuimissa tarkoitushakuisesti sivuutettuja seikkoja, joiden takia annetut tuomiot ns. pääjutussa ovat virheellisiä. Konfiskaatiot liitetään Kailajärven saamaan tuomioon. Siksi on syyttäjän tehtävänä todistaa minunkin tapauksessani, että Wincapita oli kokonaisuudessaan petos. Muiden tuomioistuimien tekemät päätökset eivät riitä perusteeksi.

Giiclub/Winclub/Wincapita poikkesi täysin niistä lukuisista viritelmistä, joita on tarjolla internetissä. Useat niistä lupaavat huimia tuottoja (jopa 2,5% päivässä arkisin) ja ne ilmoittavat tuottojen perustuvan valuuttakauppaan. Sijoitusklubistamme poiketen ne käyttivät rahasiirtoon e-goldin ja ebullionin kaltaisia rahansiirtojärjestelmiä. Moneybookersille ne eivät ilmiselvän ponziluonteensa vuoksi olisi kelvanneet yhteistyökumppaneiksi. Klubi ei voinut toimia anonyymisti Moneybookersin kanssa. Klubin johto oli tämän vuoksi jäsenten tiedossa tai ainakin helposti selville saatavissa. Tässäkin suhteessa Klubi poikkesi huijausjärjestelmistä.

Klubi oli edellä mainitusta rakenteestaan johtuen helppo ottaa tutkinnan kohteeksi. Oikeat pyramidihuijaukset saivat ilmaantua, elää aikansa ja kaatua omaan mahdottomuuteensa eikä kukaan jäänyt vastuuseen. Näistä poiketen Klubi ei kaatunut, vaan se lopetettiin viranomaisten toimesta.

Klubissa oli kaiken aikaa meneillään tuotekehittely. Liiketoimintasuunnitelma muuttui ja kehittyi kaiken aikaa. Siinäkin se poikkesi huijauksista täysin. Klubi ei luvannut minkäänlaisia tuottoja jäsenille, vaikka julkisuudessa on pidetty yllä virheellistä kuvaa jopa 400% vuosituoton lupauksista. Lupauksia olivat antamassa ennen muuta jotkut jäsenet, jotka toimivat Klubin hengen vastaisesti sponsoroinnissaan. Sponsoriksi saattoi Klubin ohjeistuksen mukaisesti ryhtyä henkilökohtaisesti tuntemalleen henkilölle ja se piti sisällään ohjaustyötä ja opastusta. Muun muassa Moneybookersin käyttö oli varsinkin kielitaidottomalle hankalaa. Myös Klubin omien toiminnallisuuksien omaksumiseen uusi jäsen tarvitsi sponsorinsa apua. Sponsorointityöstä jäsen sai Klubilta kohtuullisen korvauksen. Palkkion maksaminen tapahtui Klubin järjestelmän avulla sen kirjanpitoalustaa hyväksikäyttäen.

Sponsorointi ei siis Klubin ohjeistuksen mukaan ollut uusien jäsenten värväämistä, vaikka jotkut jäsenet näin tekivätkin.

Klubi ei toiminut pyramidipelin muodossa. Tuottojen saamisen edellytyksenä ei ollut uusien jäsenten hankinta kuten pyramidipeleissä. Tuottoja saattoi saada vaikka ei sponsoroinut ketään.                                                                                                                            

SIJOITUSKLUBIN SISÄINEN PÖRSSI
Syyttäjän on pystyttävä todistamaan, että vaimoni ja minun lisenssikaupasta saamat tuotot liittyivät suoraan niin kutsuttuun petokseen. Todellisuudessa Klubi tarjosi lisenssikaupalle kauppapaikan ja kirjanpitoalustan. Jäsen saattoi myydä omistamiaan lisenssejä toiselle jäsenelle tällä kauppapaikalla. Myin toiselle jäsenelle arvopapereita ja sain häneltä molempien hyväksymän kauppahinnan. Klubi sai tästä toiminnasta meklaripalkkion.

Huomattakoon myös, että näistä jäsenten välillä tapahtuneista arvopaperikaupoista ei kukaan ole valittanut jälkikäteen.

Minulla on kopio käymästämme lisenssikaupasta 10.2. 2007 saakka. Senkin jälkeen olemme käyneet kauppaa, mutta Klubin kirjanpitoa en ole saanut nähtäväkseni niiltä osin. Jäsenten välistä pörssikauppaa olemme tehneet kirjanpidon mukaan mainittuun päivämäärään mennessä niin, että ostot ja myynnit huomioon ottaen meille kertyi tuottoa yhteensä xxxx euroa. Osto- ja myyntitoimeksiantoja ja toteutuneita kauppoja oli vaimollani 26.1.2005 -10.2. 2007 yhteensä 360 kpl. Vastaava määrä minun osaltani oli 95 kpl.

Huomioitavaa on myös, että pörssistä saamamme myyntitulot kattoivat kaikki Moneybookers- tilillemme tapahtuneet tuloutukset.

Ostot ja myynnit toteutettiin Klubin tarjoamalla kauppapaikalla, sisäisessä pörssissä. Kaupankäynnistä oli olemassa sähköinen kirjanpito. Kaupan osapuolet olivat mukana toiminnassa Klubin käyttäjätunnuksellaan. Käyttäjätunnuksen perusteella olisi Klubin jäsenrekisteristä saanut selville, kenen kanssa milloinkin kauppaa käytiin.

Seuraavassa yksi esimerkki, jonka otan vain sen vuoksi esille, koska tunnen henkilön, jonka kanssa kauppa tehtiin:

11.1. 2006 vaimoni myi 326 kimppaosuutta  henkilölle, jonka käyttäjätunnus oli xxxxxx. Yhden osuuden hinta oli sillä hetkellä 2,4 €, ja kokonaishinta 782,40€. Hän siirsi Moneybookersin kautta rahaa Klubin tilille ja osti mainitut kimppaosuudet pörssihintaan, jonka molemmat osapuolet hyväksyivät. Raha, jonka vaimoni kaupanteosta sai oli nostettavissa Moneybookersin kautta. Klubi otti tästäkin kaupasta sopimuksen mukaisen meklaripalkkion.

Jos tästä myyjän ja ostajan välisestä rahansiirrosta olisi jokin riita olemassa, sen selvittely on heidän välinen asiansa. Sen selvittely ei kuulu Sijoitusklubin oikeuskäsittelyyn.

LEHDISTÖTIEDOTE 27.9.2007
Klubin lehdistötiedotteessa sanotaan selkeästi, että "Winclub ei sijoita jäsentensä varoja valuuttakauppaan. Saamastaan myyntitulosta WinClub sijoittaa osan valuuttakauppaan."

Syyttäjän tehtävänä on yksiselitteisesti todistaa, että äsken siteeraamani lause tarkoittaa preesensiä. Lause voidaan tulkita osaksi toimintasuunnitelmaa. Silloin lauseen olisi voinut muotoilla "tulee sijoittamaan". Kuitenkin sekä puhutussa että kirjoitetussa kielessä tätä sanamuotoa käytetään yleisesti. Lauseella voidaan todistella, että Klubi kertoo sijoittavansa omia varojaan valuuttakauppaan. Yhtä lailla sillä voidaan todistella, että Klubi ei sijoita vielä, mutta aikoo tehdä niin tulevaisuudessa.

Tämän tulkinnanvaraisuuden vuoksi lausetta ei voida missään tapauksessa käyttää petoksen todistelussa.                                                                                           

TOIMINTAMALLI JA SEN MUUTOKSET
Klubi ei ollut sen enempää pyramidihuijaus kuin ponzikaan. Sillä oli todistetusti olemassa arvokas tuote.

Selvennän omaa käsitystäni Klubista. Tämän teen tavallisena sijoittajana seurattuani asiaa sijoitusklubin kaaduttua. Siis jälkikäteen! Klubin toimintaperiaatteen käsittäminen ei vaadi poikkeuksellista lahjakkuutta. Siinä tarvitaan ainoastaan ennakkokäsityksistä vapaata ajattelua ja halua löytää totuus. Koska kyseessä kuitenkin on hieman vaikeasti hahmotettava kokonaisuus, kuvaan oman näkemykseni yksityiskohtaisesti ja mahdollisimman tarkkaan:

Perustetussa sijoitusklubissa jäsenillä oli mahdollisuus saada tuottoja vedonlyönnistä. Ns.ylikertoimia hyväksi käyttäen voittaminen urheiluvedonlyönnissä on hyvin todennäköistä. Klubin jäsenet olivat maksaneet jäsenmaksun ja osallistuneet kimppakassalla laukkavedonlyöntiin.  Klubin jäsenen ei tarvinnut hankkia uusia jäseniä tuottoja saadakseen, jotta ei synny epäilyä pyramidipelistä, jollainen sijoitusklubi ei missään tapauksessa ollut. Jäsen saattoi olla suosittelijana ja opastajana eli ns. sponsorina tuntemalleen henkilölle. Muunlaista mainostamista ei ollut.

Jäsenten kassan kasvettua Klubi kehitti toimintamalliaan. Pelitilillä olevat rahansa jäsen sai jatkossa vaihtaa Kimppaosuuksiksi. Hän sai joko nostaa sijoittamansa varat sekä tuottonsa tai muuttaa ne Kimppaosuuksiksi. Yhdellä eurolla sai yhden Kimppaosuuden. Kimppaosuuksia voi myös ostaa toisilta jäseniltä Klubiin perustetusta sisäisestä pörssistä. Uudetkin sijoitusklubin jäsenet tarvitsivat Kimppaosuuksia voidakseen saada hyötyä Klubin tajoamista kehitteillä olleista palveluista.

Valuuttakauppa otettiin varovasti mukaan toimintasuunnitelmaan. Valuuttaparin muutoksia voi ennustaa ja tällä tavalla saada valuuttakaupasta tuottoja. Sijoitusklubissa lyötiin vetoa siitä, että  näin pystytään tekemään. Valuutta-alustoilla on tällaista toimintaa hyvin paljon. Siellä sijoittajat lyövät vetoa toisten sijoittajien kanssa valuuttaparien heilahteluista. Suuri osa häviää vetonsa. Se voittaa, joka osaa parhaiten hyödyntää matemaattisa malleja ja talousraportteja ynnä muita valuuttakursseihin vaikuttavia uutisointeja. Valuutta-alustan ei tarvitse siirtää varoja varsinaiseen valuuttakauppaan eli Interbank-järjestelmään. Tällä tavalla sijoittajien toimet eivät vaikuta millään tavalla valuuttakursseihin.

Sijoitusklubissani lyötiin siis vetoa siitä, että on mahdollista tehdä enemmän voitollista kuin tappiollista kauppaa. Klubin jäsenten toivottiin opiskelevan valuuttakauppaa ja alkavan itsenäisesti sitä tekemään valitsemallaan valuutta-alustalla. Jäsenille maksettiin edelleen tuottoja KLUBIN OMISTA VAROISTA heidän sijoittamalleen pääomalle sen mukaisesti, miten Klubi oli valuuttakursseihin liittyvässä vedonlyönnissään onnistunut. Jäsenet tarvitsivat kimppaosuuksia omistukseensa saadakseen tuottoja. Jatkossa näitä kutsutiin osakkuuksiksi/osakkeiksi. Selvyyden vuoksi näitä kutsuttiin  myöhemmässä vaiheessa käyttöoikeuslisensseiksi. Uudet jäsenet maksoivat jäsenmaksun. Lisenssejä jäsen saattoi ostaa itselleen vain Klubin sisäisessä pörssissä.

Jäsen pystyi siirtämään omasta pankistaan rahaa Moneybookersin kautta omalle Klubin tililleen. Klubin tarjoamalla kauppapaikalla hän sai ostaa käyttöoikeuslisenssejä toiselta jäseneltä, joka puolestaan sai siirtää vaikka välittömästi kaupanteosta saamansa rahat oman Moneybookers-tilinsä kautta suomalaiselle pankkitillleen.

Kehitystyön tuloksena valmistui kehittynyt tietokoneohjelmisto, jonka signaaleja seuraamalla Klubin jäsenet saattoivat onnistua aikaisempaa paremmin valuuttakaupassaan. Jäsen voi hyödyntää Klubin signaalijärjestelmää käyttöoikeuslisenssiensä määrän mukaisessa suhteessa. Lisää lisenssejä hän voi ostaa Klubin sisäisessä pörssissä muilta jäseniltä.                                           

Tarkoituksena oli luoda oma automatisoitu valuuttakauppajärjestelmä klubilaisille. Siinä vaiheessa jäsen voisi sijoittaa omia varojaan valuuttakauppaan itse valitsemalleen valuuttakauppa-alustalle ja tietokoneohjelmisto kävisi kauppaa automaattisesti. Robotti voisi luonnollisesti käydä kauppaa kaikkina vuorokauden aikoina jokaisena arkipäivinä. Ei voisi luvata, että kaupankäynti olisi voitollista. Internetissä on tarjolla monia vastaavanlaisia systeemejä, joista toiset tuovat parempaa ja toiset huonompaa tulosta. Sijoittaja tekee omat ratkaisunsa aina omalla riskillä.

Automatisoitu valuuttakauppa olisi luonut nousupaineita käyttöoikeuslisenssien hintoihin. Klubin jäsenet olisivat saaneet tuottoja käymällä niillä kauppaa. Tuottomahdollisuudet olisivat oleet hyvät myös sijoittamalla omaa rahaa automatisoituun valuuttakauppaan.

Sijoitusklubi on rekisteröity Panamaan ja se toimi Englannissa. Mahdolliset riidat tullaan käsittelemään sen vuoksi Panaman tai Englannin tuomioistuimissa. Suomen viranomaisilla ei ole toimivaltaa näissä maissa.

Hannu Kailajärven ja toisen johtohenkilön perustama sijoitusklubi toimi ja kehittyi tietoni ja ymmärrykseni mukaan edellä kuvatulla tavalla. He eivät tietenkään tienneet etukäteen, mitä muutoksia toiminassa vuosien mittaan tulisi olemaan. Visiot ja toimintasuunnitelmat eivät yleensäkään toteudu sellaisenaan missään.

TODISTUSTAAKKA
SYYTTÄJÄLLÄ on velvollisuus todistaa Käräjäoikeudelle, että perusteet minuun kohdistuville takavarikkovaatimuksille ovat olemassa kaikista edellä kertomastani huolimatta. Vetoaminen aikaisempiin tuomioistunten tekemiin päätöksiin ei riitä perusteluksi.

1. Olen saanut sopimuksen mukaisia tuottoja Englannissa toimineesta sijoitusklubista. Klubia ei ole Englannissa epäilty tai tuomittu minkäänlaisesta rikoksesta. Viranomaistoimet ja oikeuskäsittelyt on tehty Suomessa. Syyttäjän velvollisuutena on todistaa Käräjäoikeudelle, että perusteet konfiskaatioille ovat silti olemassa.
2. Syyttäjän velvollisuutena on perustella, minkä vuoksi konfiskaatioita ollaan vaatimassa ainoastaan Suomen kansalaisilta. Sijoitusklubissa oli tuottojakin saaneita jäseniä monista eri EU-maista sekä EU:n ulkopuolisista maista. Käsitykseni mukaan jäseniä oli 42 maasta.
3. Syyttäjän velvollisuutena on todistaa, että sijoitusklubi ei saisi maksaa lupaamiaan tuottoja jäsenille omista varoistaan. Klubilla oli omia varoja runsaasti ja ne muodostuivat ainakin jäsenmaksuista, signaalijärjestelmän käyttöoikeusmaksuista ja lisenssikaupan meklaripalkkioista. Klubilla ei ollut juridista velvoitetta hankkia varoja ulkopuolelta. Kun Klubin toiminta lakkautettiin Suomen viranomaisten toimesta, tilille jäi varoja useita miljoonia. Ei ole viranomaisten tehtävänä päätellä, että Klubi ei tule selviytymään edessä olevista maksuistaan.
4. Syyttäjän velvollisuutena on todistaa, että Klubilla ei ollut tarjota mitään rahanarvoista tuotetta, jolloin kyse olisi ponzista. Klubi ei silloin siis olisi päinvastaisista todisteluista huolimatta tarjonnut asiakkaidensa käyttöön valuuttakaupan apuvälineeksi signaalijärjestelmää. Valuuttakaupan signaalijärjestelmän toimimattomuuden todistaminen kuuluu syyttäjälle.
5. Syyttäjän velvollisuutena on todistaa, että Klubi ei tarjonnut mahdollisuutta käydä jäsenten keskinäistä kauppaa käyttöoikeuslisensseillä.
6. Syyttäjän velvollisuutena on perustella minulle ja Kärjäoikeudelle, minkä vuoksi vilpittömän mielen saantisuojaa ei kohdallani huomioitaisi, vaikka Klubin toiminta todettaisiin petolliseksi. Käräjäoikeuden tuomarin on otettava tämä laki huomioon ratkaisuja tehdessään.

YHTEENVETO
Oikeusturvaani on erityisen vakavasti loukattu. Minulla ei ole missään vaiheessa kuultu sillä tavalla, että kuulemisellani olisi merkitystä minuun kohdistuviin vaatimuksiin. Olin puolustuksen todistajana Hannu Kailajärven oikeudenkäynneissä Helsingin hovioikeudessa ja Vantaan käräjäoikeudessa. Todisteluni koski lisenssikauppaa, mutta minulla ei ollut puhevaltaa omiin oikeuksiini liittyvissä kysymyksissä.

Oulun Käräjäoikeus on vaatinut vastineen liittyen konfiskaatio-oikeudenkäyntiin. Minulta edellytetään vastinetta, mutta samalla annetaan ymmärtää, että vastineellani tai kuulemisellani ei ole tosiasiallista merkitystä päätöksenteossa. Minulle kuvaillaan perusteellisesti muiden oikeuskäsittelyiden ratkaisuja ja ymmärtääkseni sillä tavoin viedään mahdollisuus puolustaa itseäni omassa asiassani.

Vaadin kuitenkin, että Oulun Käräjäoikeus ottaa huomioon myös ne perustelut ja todistelut, joita olen edellä esittänyt. Käräjäoikeuden päätöksen on oltava ennakkoasenteista vapaa ja perustuttava ennen muuta minun kuulemiseeni.

On myös syytä epäillä, että Giiclubin osalta oikeuskäsittelyssä tehtiin vakava virhe.

Sijoitusklubin varhaisimman vaiheen tutkinta ja tutkintaan perustuva tuomio oli puutteellinen ja virheellinen. Hannu Kailajärveä syytettiin rikoksesta, josta olisi pitänyt epäillä ensisijaisesti toista johtohenkilöä. Hannu Kailajärvi tuomittiin toisen tekemästä rahankeräysrikoksesta ja petoksesta. Tuomio perustui toisen johtohenkilön esitutkinnassa löydettyihin todisteisiin.

Olin siis osallistunut kimppakassalla toteutettuun urheiluvedonlyöntiin. Jos toinen johtohenkilö ei ohjannutkaan rahojani vedonlyöntiin, hän on tehnyt minuun kohdistuvan rikoksen, jota voi kutsua nimellä petos. Minun asiani ei ole päätellä, oliko toisen johtohenkilön toiminta rikollista. Sen ratkaiseminen kuuluu tuomioistuimelle.
Jos toinen johtohenkilö tullaan tuomitsemaan petoksesta, ei minulta silti voida vaatia rikoshyötyjäni valtiolle. Vetoan tässä vilpittömän mielen saantosuojaan.

Hannu Kailajärven saama rikostuomio laukkavedonlyöntiasiassa oli vaikuttamassa tuomioistuinten asenteisiin häntä kohtaan. Valuuttakauppakuviota ja siihen liittyvää liiketoimintaa pidettiin lähtökohtaisesti rikollisen toiminnan jatkamisena. Tästä syystä puolustuksen tuomiin todisteisiin ei suhtauduttu asianmukaisella vakavuudella, olivatpa todisteet millaisia tahansa. Tästä ennakkoasenteesta johtuen Hannu Kailajärvelle ja Tiina Wartille langetetut tuomiot muodostuivat virheellisiksi.

Edellä kuvattujen tosiasioiden vuoksi pidän minulle esitettyjä konfiskaatiovaatimuksia väärinä ja vaadin niistä luopumista.

Oulu 20. maaliskuuta 2015


Klubin jäsenen allekirjoitus