maanantai 8. kesäkuuta 2015

Kahdeksas valtiomahti


Kansalaistottelemattomuus, kuten laittomat mielenosoitukset, passiivinen vastarinta ja maastamuutto ovat viimeisiä keinoja silloin, kun tulee vahva kokemus siitä, että kansanvalta ei toimi. Näitä ei missään tapauksessa voi suositella! Mutta mitä muutakaan voi tehdä silloin, jos oikeudenmukaisuus ei toteudu eikä omaa perusteltua kantaa saa kuuluville millään tavoin.

Anarkiaa ja anarkismin filosofiaa en sisällytä käsitteeseeni kahdeksannesta valtiomahdista enkä pidä sitä suositeltavana.

Kuvassa oleva Mahatma Gandhi kehotti kansalaistottelemattomuuteen 1900-luvun alussa.

WinCapitan kohdalla on käynyt juuri niin, että kansalaistottelemattomuus on näyttänyt olevan ainut mahdollisuus. Moni Klubin jäsen onkin ilmoittanut karistavansa tämän maan ikävät tomut jaloistaan heti, kun se on mahdollista.

Passiivisen vastarinnan traagisin muoto on itsetuho. Kun ei halua ryhtyä väkivaltaan, eivätkä voimat riitä taisteluun tai pakoon, ovat valinnan mahdollisuudet vähäiset. Viranomaistoiminnan seurauksena itsemurhia lienee case WinCapitaan liittyen tehty toistakymmentä. Voi olla, että näiden lisäksi on ihmishenkiä menetetty elämänhalun menettämisen seurauksena. Moni on nähnyt mahdottomaksi yrittää enää mitään, kun välit perheeseen ja ystäviin ovat katkenneet. Lisäksi vakuustakavarikot ovat rajoittaneet elämistä ja yrittämistä määräämättömän pitkän ajan. Toteutetut konfiskaatiot ja niiden uhka ovat ajaneet monen tavallisen ihmisen liian ahtaalle sekä taloudellisesti että sosiaalisesti. Luottamus oikeuden toteutumiseen on karissut monien kohdalla pysyvästi.

Leimautuminen rikolliseen puuhaan ryhtyneeksi ahneeksi tyhmyriksi ja viattomia lähimmäisiä huijanneeksi värväriksi on ollut usealle kansalaiselle liikaa. Entiset ystävät, oma perhe ja suku eivät halua kuulla mitään myönteistä WinCapitasta. Kaikki todistelu klubin toiminnallisuudesta kaikuu  kuuroille korville niin kauan kuin on olemassa vain yksi virallinen totuus. Kohtaamiset vanhojen ystävien kanssa ovat satunnaisia ja väkinäisiä. Jos puhe kääntyy WinCapitaan, puhujan suu tukitaan välittömästi.

Tottelemattomuuden ajatuksella on moni Klubin jäsen varmasti leikitellyt. Saatuaan sopivasti ymmärtäviä kuulijoita kohtalotovereiltaan, on olo sen verran helpottunut, ettei ole tarvinnut ryhtyä väkivaltaisiin tekoihin. Tämä kertoo mielestäni siitäkin, että Klubiin sijoittaneet ovat suurimmaksi osaksi fiksua ja lainkuuliaista väkeä. Heille on vierasta ryhtyä vahingollisiin tekoihin. Itse asiassa sponsoriksi ryhtyminen uudelle jäsenelle kertoo asenteesta, missä halutaan hyvää myös toisille eikä ahneesti pidetä kaikkea itsellä. Julkisuudessa tapahtunut ahneeksi värväriksi leimaaminen on ollut ikävää ja harhaanjohtavaa. Sponsoriksi suostuttiin eikä tyrkyttäydytty. Se piti sisällään myös sponsoroidun hyväksi tehtävää työtä. Tämä oli klubin sääntöjen mukaista sponsorina toimimista.

Passiivinen vastarinta on huomaamaton, mutta tehokas vaikuttamisen tapa. Vaaleissa äänestäminen tuntuu kaiken tapahtuneen jälkeen turhalta. Aikaisemmin yritteliäs ja työteliäs kansalainen heittäytyy elämään yhteiskunnan tukien varassa kokiessaan vahvasti oman arvottomuutensa. Epäoikeudenmukaisuus on yllättäen tullut hänelle omaksi vahvaksi kokemukseksi.

Aktiivisin, yritteliäin ja energisin joukko äänestää jaloillaan ja ostaa menolipun toiseen maahan. Lojaalisuus entistä isänmaata kohtaan tuntuu turhalta tilanteessa, missä kaltoinkohtelu näyttää olevan maan tapa ja byrokratia on valmis tuhoamaan kaiken yritteliäisyyden.

Muutkin kuin WinCapitassa mukana olleet ovat tehneet havainnon, että Suomen asemesta yritys kannattaa perustaa johonkin muuhun maahan. Tulee viemään pitkän ajan ennenkuin tilanne korjaantuu. Ilman lain- ja oikeudenmukaisia ratkaisuja korjaantumista ei tule tapahtumaan vuosikymmeniin. Viranomaisilta tarvitaan nöyrtymistä ja tosiasioiden tunnustamista sekä asenteiden radikaalia muuttamista kaikenlaisen hyvän yhteistyön suuntaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti